perjantai 30. syyskuuta 2016

Friday Flowers - Perjantaipuketti



Rakastan leikkokukkia. 
Krysanteemi on kestosuosikkani samoin neilikka. 
Täällä ollessa olen uskaltautunut kokeilemaan kaikenlaisia vaihtoehtoja. Useana torstaina ostamme leikkokukkia viikonlopuksi paikalliselta torilta. Kukkapukettia huolella valitsevat lapset ovatkin jo tuttu näky ja usein heille onkin luvassa tikkari kukkamyyjältä. 

Hollannissa kukkabisnes on suuri teollisuuden ala - se näkyy laadukkaina kukkina ja suurena valikoimana niin marketeissa kuin paikallisella torilla. Eri lähteiden mukaan noin puolet Alankomaiden viennistä olisi kukkia. Alsmeerin huutokauppahalli on suurin ja sen myynnistä noin 75% tuleekin hollantilaisilta viljelijöiltä. Alsmeerin huutokauppahallin perinteet ovat pitkät, se aloitti jo vuonno 1912, jolloin kukat tuotiin kanavia pitkin kauppahallille.

En tarkalleen tiedä mistä kaikista osa-alueista kukan hinta muodostuu. Verrattaessa Suomea ja Hollantia, ovat kukat Suomessa kalliita. Täällä edullisuus ja laadukkuus ovat johtaneet siihen että kukkia ostetaan todella paljon. Esimerkkinä alla oleva puketti maksoi viisi (5) euroa ja kestää helposti parisen viikkoa hyvällä hoidolla. 

Tästä kimpusta on nautittu jo viikonpäivät ja 
taitaa se vielä toisen viikon minua ilahduttaa keittiön ikkunan luona.
Iloista viikonloppua!



maanantai 19. syyskuuta 2016

Kaavojen säilytys


Joskus asiat luistavat ja projekti alkaa ja etenee ihan huomaamattaan, vaikkei tiedä sitä vielä aloittaneensakaan. Viattomasta kirjakauppareissusta (muovitaskujen hakureissu) kehkeytyi koko viikonlopun kestänyt askartelu ja kaavojen organisointisessio.

Löytyi sattumalta ihana kansio ja naapurikaupasta ihania papereita ja kartonkeja
sekä kasapäin muistikirjoja (sitä opiskelua varten..).
Erään mainoksen sanoin - siitä se ajatus sitten lähti.


Kun ompelee ja piirtää kaavoja, tulee väistämättä jossain vaiheessa eteen tilanne, jossa kaavoja täytyy alkaa säilömään jollakin tavalla ellei halua aina piirtää niitä uudelleen.
Kuinka sinä olet ratkaissut kaavasäilytyksen?
Olen viimeset vuodet säilyttänyt kaavojani kansiossa muovitaskuissa, joissa on paksusta paperista tehty etulehti. Etulehdessä on tiedot: mikä kaava, mistä lehdestä, mikä koko, mitä muutoksia on tehty ja mikä tärkeintä mitä kaavasta on tehty. Lisäksi muistaissani olen lisännyt kangassuikaleen kaavasta tehdyistä vaatteista. Näin omassa muistijärjestelmässäni säilyy paremmin muistikuva siitä, mitä mistäkin on tehty ja kuinka kaava tai vaate toimi.
Olen yrittänyt pitää kaavojen määrän maltillisena ja käyttää hyväksi havaittuja kaavoja eri projekteihin vain hieman muokkaamalla kaavaa. Valehtelematta niitä on kuitenkin kertynyt.
Koska edellinen kansio pullistelee kaavoja, päätin erottaa aikuisten kaavat lasten kaavoista. Samalla sain  poistettua ne kaavat, jotkä ovat jääneet pieneksi tai joista ei olekaan tehty mitään.


Aikuisten kaavakansioon väreihin yhteensopivat kartongit ja lastenkaavakansioon värihulluttelua.
Jos osaisin piirtää piirtäisin vielä kaavan mallisen esimerkkikuvan, mutta lahjattomana jäten piirtämisen muille. Kopiokoneen käyttö onnistuu loistavasti ja näin sain useimmin käytetyistä Mekkotehtaan kaavoista hyvät esimerkkikuvat kaavakansioon. Jouduinpa laittamaan vielä oman osastonkin heidän kaavoilleen.





lauantai 17. syyskuuta 2016

Kaavoja, kaavoja..


Taisin tuossa taannoin vähän ihmetellä kaavavalmistajien kokojen pienentymistä.. 
jotain kokotaulukossa on tapahtunut - oma koko on vaa'an mukaan kasvanut, mutta kaupassa voin edelleen vetää sen M-kokoisen vaatteen päälle ja olla tyytyväinen näkemääni.  
Silti kaavoja piirtäessä ja itseä mittaillessa kokotaulukossa huutelee 42-46. 
Jotenkin pistää vähän miettimään onko vika mittaajassa  (minussa),  valmisvaatekaavoituksessa 
vai kotiompelijoille suunnatussa kaavoituksessa?  
Saattaa olla moni aloitteleva ompelija ihmeissään moisessa kaavoitusviidakossa. 

Mutta, kun itse tekee saa just sellaista kuin tulee, niin hyvässä kuin pahassa.

tiistai 13. syyskuuta 2016

Eroon ompelujumista


Koko kesän olen kärsinyt ompelujumista - sellaisesta, että tekisi mieli ommella, mutta kun ei oikein tiedä mistä aloittaisi. Olen selaillut lehtiä ja kirjoja, sekä lukemattomia blogeja. Aakostanut (lue: ihastellut ja viikannut) kankaita kaappiin ja laatikoihin. Yrittänyt hakea inspiraatiota kankaista. Käännellyt ei vaihtoehtoja käsissäni ja välillä todennut, että on vain liian kuuma/ kylmä/ sateista/ pimeää..

Palasimme Ranskan seikkailulta viikko sitten. Takana on koulun aloitus ja yksi vähän viileämpi viikko. Mies lähti työmatkalle ja itse innostuin piirtämään kaavoja.
Mittailin lapset ja piirsin lisää kaavoja. Mittasin itsenikin (kahteen kertaan), varmasti käynyt kaavojen tekijöillä jokin kaavoitus virhe, kun näytti kovin suurta koko lukemaan..
Lopulta pari päivää erästä kangasta käänneltyäni, sain sen saksiini ja leikkelin mekoksi.
Sain livautettua sen peräti paininjalan allekin ja ... 
Jumi on kadonnut.

Tuotteliaisuus ja innostuneisuus ovat jumin tilalla. Liekö syynä tämä syyskuun kuumuus vaiko miehen poissaolo, mutta äidin kangaspino on pienentynyt jälleen..

maanantai 5. syyskuuta 2016

Hollantilaiseen tyyliin


Eteläisessä Hollannissa alkoivat koulut tänään. Koulujen alku = ARKI.
Ja se on kerrassaan ihanaa, vaikkakin se tarkoittaa aikaisia aamuherätyksiä, 
jatkuvia kyselyitä "Miksi pitää mennä kouluun?" tai "Miksi muutimme Hollantiin?".
Mutta ei mennä niihin nyt, vaan keskitytään olennaiseen..
Lasten koulumatkan varrella on ihana puutarhamyymälä Bloemisterij-Tuincentrum Het Wandelbos.
Poikkesin siellä ihan vain katsastamaan syysjuttuja.

Kuten Suomessakin täälläkin syysistutuksiin kuuluvat pallokrysanteemit, kaalit, kanervat ja niiden muunnelmat samoin kuin havut. Erilaiset ikivihreät ovat tietysti suosiossa, koska talvi on täällä leudompi kuin Suomen leveysasteilla.

Het Wandelbos'in palvelu on loistavaa ja valikoima todella laaja.
Mukaan tarttui pieni ruukku ja siihen kanerva sekä muutama muratti. Etupihalle keittiön ikkunan eteen ostin ruukkuun (etanan kestävän) Skimmian - skimmia japonica "Godries Dwarf". 40 cm korkeaksi kasvavan kääpiöskimmian, jonka nuput ovat vaaleanpunaiset ja kukinto kermanvärinen.
Saa nähdä selviääkö se talvesta, vaikka näin luvattiin.
Ruukkupuolelle uskalsin mennä ja onnekseni olin tavallisella pyörällä liikkeellä, j
otta isommat ruukut olivat turvassa. 
Omistaja kyllä lupasi kotiinkuljetuksen jos ei kyytiin mahdu.
Nyt vain istuttamaan ja loihtimaan heiman syysväriä etupihalle.

Ihanaa ja värikästä syyskuun alkua!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...