Rakkautta ja kuopsutusta

Tuntui kuin puutarha olisi räjähtänyt puolentoista viikon meriloman aikana.
Kaikki kukkii tai on juuri kukkinut, rikkaruohot rehottavat kauniisti (antavat kivaa vihreyttä kukkapenkkiin) ja marjapensaat notkuvat marjoista.

Eilen annoin kasvimaalle runsain mitoin rakkautta ja sen kaipaamaa kuopsutusta. Jostain syystä rukola ei suostu kasvamaan ollenkaan ja muutenkin kylvökset itävät miten sattuu.
Peruna, porkkana ja sipuli kasvaa rehottavat.
Viime kesän tapaan herne ei suostu liikahtamaankaan mullan alta,
pöh sanon minä. Taidan suunnata torille herneostoksille.



Pian on takana väliviikko töissä ja loma jatkuu. Lämpimien kelien myötä elättelen vielä toivoa jonkinlaisesta kurpitsasadosta. Yksi kukkanuppu on tullut, lisää toivottavasti tulee.
Jatkan sinnikkäästi ja kylvän rukolan ja herneen vielä kerran uudelleen.
Saadaan vielä pitkä ja tosi lämmin syksy.

Heinäkuinen kasvimaa

 Kasvimaa sai illalla kaipaamaansa rakkautta&huolenpitoa. 

Se on jäänyt vähemmälle huomiolle muiden kesäkuvioiden vuoksi.

Rikkaruohot ovat taas poissa ja järjestys maassa (tai no muurahaiset ovat taas täällä).

Meillä on ollut perinteisesti ruohokatteet kasvimaalla ehkäisemässä haihtumista heinäkuun helteillä. Tänä vuonna ei ole katteita vielä laitettu, mutta kunhan tuo ruoho vähän kasvaa niin ajelen katteet kasvimaalle. Jospa ne helteet tai ainakin inhimillinen kesälämpö saataisiin.

 Ylläoleva Salviakin selvisi talvesta. 

Se näytti kesällä kovin kärsineeltä, mutta virkosi ja kasvaa hyvin.

Salvia on talvehtinut jo kaksi talvea nurinpäin käännetyn tyhjän kukkaruukun alla.

 Herneistä ei näy vielä jälkeäkään. Kurkut ja kurpitsat kasvavat kituliaasti. Pavut, no osa on jo kuollut, kaksi härkäpapua sinnittelee - uusinta kylvön aika. Taas.

Tuuliesteen takainen uusi kukkapenkki kasvaa hyvin, 

pieniä kitkemisharjoituksia voisi sielläkin harjoittaa.

Lämpöä kiitos

Kasvimaalla ei ole kuin uutuuttaan komeilevat kasviportit. 

Vain sipuli ja salaatti suostuvat kasvamaan. 

Edes peruna ei näytä elon merkkejä. 

Saa nähdä uskaltaako kurpitsoja ja kurkkuja edes istuttaa.

Lämpöä kiitos.

Kasvimaan alku

Taas on aika möyhätä kasvimaa ja laittaa se kylvövalmiuteen. Tänä vuonna kylvölistalla ovat puikulaperunat, erilaiset salaatit, kesä- ja talvikurpitsat, kurkkua, herneitä, papuja, persiljaa ja tilliä. Sipuliakin haluaisin kokeilla.

Suunnitelmissa on myös porttien rakentaminen sekä pajuaidanteen vaihtaminen lavakauluksiin. Pajuaidanteen sisällä kasvaa raparperiä ja nurkassa on paikka vaihtuvalle köynnökselle.
Jospas siihen laittaisikin kärhön tai kaksi.. ja köynnöskaaren.

Haaveilen myös pienestä pöydästä, jonka voisi laittaa johonkin nurkalle mukavaan paikkaan.
Pöydän, jonne saisi kahvikupin kuopsutuksen ajaksi.

Syksyn härkäpapu satoa

Ensimmäistä kertaa kasvatin kasvimaalla härkäpapua.
Monet ovat sitä kehuneet helppoutensa ja satovarmuutensa vuoksi.
Ensimmäiset palot alkoivat olemaan valmiita, joten jouduin kaivautumaan internetin ihmeelliseen maailmaan selvitäkseni saaliini valmistuksesta.
Täältä löysin avun esikäsittelyyn, itse ruoan tein perheen perinteisellä, sekalaisella repseptillä - risotto muurikalla. Siitä myöhemmin.

Pikkuapuri maistelee kesäkurpitsaa "alkupaloiksi", loput päätyvät risottoon.

Olga-neiti tuli taloon

Viime kesänä löysin kierrätyskeskuksesta loistavat kesäiset tamineet - 

juuri oikeat Variksen pelättimelle.

Niin kesäiset, niin ihanat ja silti aivan kauheat. 

Aikansa helmet.

Niistä syntyi Olga-neiti -Sinkku, sutjakka, tarmokas sadon vaalija.

Tänään Olga-neiti muutti kasvimaan laitaan. 

Seisoo siellä vahtien satoa, sitä mitä etanat eivät vielä ole syöneet. 

Kolmatta kertaa istutin Jättikurpitsan taimen, 

nyt jos vielä syödään niin annan olla. 

Tarjoan olutta palan painikkeeksi.

Onneksi mansikat ovat rastailta piilossa harsojen alla..

Kasvimaalta

Syksyinen aamu kasvimaalla.. Ihan parasta. Tuoreita erivärisiä porkkanoita, nauriita, kurpitsoja ja kurkkuja. Tällä kertaa makoisat ainekset pääsivät keittoon - vaikkakin talvikurpitsa oli vielä hieman raaka.
Odotellaan siis.

Kasvimaalla

Kesällä kotosalla ollessa yksi parhaista asioista on kasvimaa. Etenkin aamuvarhaisella. Haen sieltä tuoreet salaatit ja basilikat aamiaispöytään samalla kun kastelen kasvimaan. Kurkkuja unohtamatta.

Tämän vuoden kokeilu pitkä avomaankurkku on ollut todella mukava yllätys. Pitkä, piikitön ja maukas.

 Koristekurpitsat ovat täysin villiintyneet ja vievät ehkä liikaakin tilaa kurkuilta, mutta kauniita ovat etenkin syksyllä asetelmissa. Ja tuovathan ne rehevyyttä kasvimaalle - vaikkei sitä liioin tänä vuonna tarvittaisi.

 Pavuista ei vielä ole tullut satoa mutta jäämme seuraamaan tilanteen kehittymistä.

Heinäkuussa kasvimaa on kuin barokin nainen. Runsas, rehevä ja värikylläinen. Ensi kuussa keräämme satoa todenteolla. Odotan jo kesäkurpitsakeittoa ja sämpylöitä..